HALA MADRID!

Ensimmäinen reissuni etappi oli Madridissa. Lensin sinne varhain sunnuntaiaamuna Münchenin kautta. Hauskaahan tässä oli tosiaan kellojen siirtyminen kesäaikaan.
Koska oli vaan pakko päästä vielä vikalle dinnerille (ja kauneushoitolan synttäreille!) tyttöjen kanssa, ilta venähti niinkuin yleensäkin ja tulin kotiin niin myöhään että kerkesin nukkua noin puolitoista tuntia ennen taksin tuloa. Hauskaa kuitenkin oli! Ja parasta oli että noilla molemmilla lennoilla (Hki-muc, muc-mad) oli koneen vikoilla riveillä niin paljon tyhjiä paikkoja että pääsin niille pötköttämään ja pikkasen keräämään univelkoja.

Saavuin ihanan aurinkoiseen Madridiin noin kahdeksan aikaan aamulla. Mulla oli tosiaan se KAKSITOISTA tuntia kulutettavana ja ajattelin että nyt kerkeän nähdä kaiken!
Kävin heittämässä matkalaukun ja kangaskassin matkatavarasäilytykseen ja lähdin pelkkä kevyt reppu selässä kaupungille. Bussikuski pyysi femman matkasta keskustaan ja siellä minä ja pari kourallista muita turreja oltiin kuin sillit purkissa puolisen tuntia minkä matka kesti. Mäkkäristä kävin nappaamassa Wifin ja otin screenshotteja puhelimen kartoista ja niiden avulla suunnistin paikasta toiseen. Oon tästä tosia ylpeä, nimittäin mun suuntavaisto ja kartanlukutaidot on yleisesti aika surkeat. Kaikki mitä halusin kuitenkin nähdä ja kokea niin onnistui. Tietä ei tarvinnut kysyä kertaakaan!

Musta tuntui sillon että kaupoissa kiertely oli jotenkin tosi vaikeaa ja sellasta turhaa, ajattelin koko ajan että äh en mä mitään nyt voi ostaa, mullahan on matkalaukku jo nyt niin täynnä. Odotin jotenkin vaan koko ajan sitä että saan palata takaisin kentälle ja jo lähteä kohti Perua. Olin siellä Madridissa ihan tulisilla hiilillä.
Kiertelin puistoissa,kiertelin kauppoja  ja kävin tsekkaamassa muutamia nähtävyyksiä. Museot ja sisällä kököttäminen ei hirveesti innostanut joten lähinnä vaan poikkelehdin kujalta toiselle. Söin lounaaksi paellaa joka oli ehkä pienoinen pettymys.
Ihan hyvää, mutta jotenkin odotin enemmän.
Lisää fiiliksiä Madridista näkyy mun uudella Youtube- videolla johon pääset tästä!

Kun palasin iltapäivällä takaisin Madridin kentälle olin aivan loppu. Katoin askelmittarista että askelia oli tullut reilu 16 000 ja olo oli sen mukainen. Univelka, koko päivän kävely ja kartan kanssa pähkäily, nälkä ja ihan pienoinen flunssanpoikanen sai mut ihan super väsyneeksi. Turvatarkastusjonossa meinasin ruveta myötätuntoitkemään kun näin muutamia pariskuntia jotka hyvästelivät toisiaan kyyneleet silmissä. Vaikka mä olin herranjestas vasta matkalla mun poikaystävän luokse, mietin siinä että apua mekin ollaan parin viikon päästä tolleen!  Hammasta purren aloin purkamaan omia käsimatkatavaroita bokseihin ja itkuilta vältyttiin. Kyselin heti infosta olisiko seuraavaksi kuudeksi tunniksi (jep, aikaa tosiaan oli mitä tappaa….) mahdollista ostaa jotain päiväpassia tms johonkin loungeen missä voisi rentoutua ja mahdollisesti vähän lepäillä?

Tämä onnistui kolmella kympillä! Pääsin Vip loungeen jossa sain käydä suihkussa ja syödä. Siis siellä oli vaikka ja mitä pientä purtavaa ja juotavaa joita pystyi buffet henkisesti syömään sieltä vaikka koko illan. Siellä oli viinien lisäksi myös cocktailtarvikkeita, jogurtteja, hedelmiä pilkottuina pieniin take away- rasioihin, pähkinöitä, salaatteja, leivonnaisia, oliiveja, sipsejä….
Ja kaikki tämä kuului siihen kolmenkybän hintaan. Ja se suihku. Voi miten taivaalliselta tuntui käydä kuumassa suihkussa kun lähtenyt matkaan viimeyönä kello kolmelta. Vähemmän taivaallista oli vetää se sama hieman hikinen pitkähihainen ja treenihousut jotka olivat tosiaan mun ainoat matkustuvaatteet. Note to self: tästä lähtien aina vähintään yksi puhdas paita päälläolevan lisäksi kun kyseessä tälläset helkkarin pitkät matkustusajat.

Kone oli reilu tunnin myöhässä, näille ei tietenkään mitään voi. Istuin onneksi käytäväpaikalla ja päästiin siellä koneessa liikkumaan sillä aikaa kun odotettiin lupaa lähteä. En antaisi kovin vahvaa suositusta Air Europa lentoyhtiölle jolla lensin Limaan. Ensimmäistä kertaa käytin kyseisen yhtiön palveluja jotka olivat aika surkeat. Leffatarjonta oli ensinnäkin todella suppea, ruoka pahaa (noin niinkun yleistä lentokoneruokaa alempana reilusti) vessat ei toimineet, paperia ei tuotu lisää sinne vaikka pyydettiin, vettäkin tarjoiltiin kovin harvoin.

Tärkeintä oli että päästiin turvassa perille ja kaikki ärsytykset mitä mulla sitä lentoa kohtaan oli hävisi kun päästiin maihin. Tottakai mua jännitti hirveesti lähteä yksin matkaamaan kentältä hotellille, varsinkin kun tän maan turvallisuus ei ole mitään ihan huippuluokkaa. Ilmari kuitenkin oli sanonut mulle aiemmin että heille oli koulussa turvallisuusvastaava kehottanut aina käyttämään mielummin uberia kuin taksia, koska taksit kuulemma ryöstävät täällä usein. No tosi hieno homma, tilasin uberin ja jännitin matkaa sykkeet huipussa. Kaikki meni kuitenkin tosi hyvin, pääsin hotellille kun aurinko alkoi sarastaa ja sain huoneen jo yhdeksän aikaan itselleni vaikka normisti ne luovutetaan vasta kello kahden aikaan. Siinä sitten kävin rauhassa suihkussa ja laittauduin, lähdin kiertelemään kaupungille ja odotin Ilmarin koulun loppumista (vasta klo neljältä!) kuin kuuta nousevaa.
Kello läheni neljää ja sieltä se uljas prinssini saapui hotellille aivan yhtä ihanana kuin ennenkin. Espanja taittuu paremmin ja hiukset oli hieman kasvaneet!
Oli niin ihana tunne päästä halaamaan ja pussaamaan toista jota ei ollut nähnyt kahteen kuukauteen. Mulla oli ollut niin kova ikävä.

Täällä ollaan seikkailtu pari päivää Perussa, mutta siitä lisää seuraavassa postauksessa!  Nyt hetkeksi vielä aurinkotuoliin ja sitten lounaspaikkaa etsimään.

 

Besos <3 ,

Johanna

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *