Monday bloody Monday

Tänään yritin ottaa itseäni niskasta kiinni ja ensimmäisen heräämisen jälkeen (n.klo 7) pysyä oikeesti kunnolla hereillä. Oisin halunnut olla tuottelias ja reipas, keitellä kahvia kaikessa rauhassa aamutakissa vähän haukotellen ja konetta availlen. Tiiättekö, silleen kasuaalisti “tänään pidän kotitoimistopäivän”.
Noh, näin ei todellakaan käynyt.

Heräsin taas aivan liian myöhään, niin myöhään että aamiaisen syöminen olisi turhaa ja sekoittanut ruokarytmit täysin. Sitä rytmiä en halua sekoittaa missään herran nimessä.
Herättyäni meikkasin, kuuntelin Aamulypsyn Koko shittiä (joka antaa jo vähän osviittaa siihen mitä kello oli…) ja pakkasin kamat ja lähdin suoraan lounaalle.
Mene lounaalle, mene suoraan lounaalle kulkematta aamiaisen kautta.

Vasta Hokussa olin reipas aikuinen ja lounasta odotellessani näpräsin konetta, vastasin kommentteihin mitä oli tullut mun uuteen tubevideoon sekä päivitin kalenteria. Koulupäiviä, työpäiviä, kivoja juttuja kavereiden kanssa. Kaikkea kivaa on onneksi tulossa. Onneksi sain semi pian heräämisestä itseni tuotteliaaksi ja hyvälle fiilikselle kun kattelin kalenteria, nimittäin yöllä mua vähän ahdisti enkä meinannut saada unta.

Välillä tulee sellasia pieniä synkkiä hetkiä elämässä kun miettii että onko musta siihen tai tähän, tuleeko tästä elämästä mitään? Kaikki tuntui eilisyön pimeydessä, poikaystävän autuaasti nukkuessa, niin synkältä ja vähän naiivilta.
Kerkesin miettimään oman elämäni viisi kertaa uusiksi. Uudet koulut, työpaikat ja erilaiset elämänsuunnat. Sitten jossain vaiheessa kuitenkin nukahdin, lähemmäs kahteen tuli kuitenkin valvottua. En tohtinut herättää poikaystävääni, mullahan on kaikki oikeesti tosi hyvin. Ehkä silti vaan tämä elämä nyt itsessään ja uravalinnat (varsinkin minun alallani, hehheh) aiheuttaa välillä harmaita hiuksia. Mieleni täyttyi synkälle ja unettomalle yölle tyypillisillä kysymyksillä kuten: Mitä jos?

Oon 90% valveillaoloajastani hyvällä tuulella, mua tosi harvoin stressaa tai surettaa mitenkään kovin syvästi. Joskus kuitenkin sellainen pieni pessimistipeikko saattaa istahtaa illalla olkapäälle kun pitäisi mennä aikaisin nukkumaan mutta ei vaan väsytä.
Juuri silloin jokin pieni (mitätön) juttu on jäänyt mietityttämään eikä sitä yksinään saa pois. Saatan näprätä kännykkää joka on tunnetusti helkkarin hyvä keino saada uniukko äkkiä paikalle, luen uutiset, selaan somekanavat, ilttiksen, selaan vanhoja kuvia kännykästä… Mutta ei auta. No yllätys, sinivalo haloo..Minuutit kuluu ja tuntuu siltä etten tule saamaan unta koko yönä.
(Onneksi se aamu lopulta koitti ja viesteilinkin ystäväni kanssa heti pahan mielen pois. Kuinka tärkeitä läheiset ihmiset ja niiden tsemppi onkaan!)

Lounaan jälkeen suuntasin Trootin toimistolle palaveriin ja suunniteltiin vähän tulevaa vuotta, käytiin vähän mun videoidiksiä läpi ja inspiroiduin Annikan kanssa jutellessa niin paljon että näppis vaan sauhusi kun kirjoittelin muistiinpanoja koneelle ylös. Tästä tulee mahtava vuosi! Suunnitelmissa on ainakin tehdä videosarja mun kanavalle missä kokeilen erilaisia urheilulajeja, itselle uusia sekä joitain vanhoja tuttujakin. Jos sulle tulee mieleen joku laji mitä haluisit että meen testaamaan, laita ihmeessä kommenttia 😉 !

Palaverin jälkeen mentiin vielä Stellan kanssa salille, oisin halunnut päästä Bootylicious -tunnille mutta niin halusi mua ennen 20 muutakin henkilöä, nää tammikuun ekat viikot on ihan yks vitsi. Kaikki jumpat on aivan täynnä, kymmenien (parhaillaan 50 ihmisen) jonoja kaikkien suosituimmille tunneille, craaaazy!
Tein intervallitreenin juoksumatolla ja kun bootylicious loppui mentiin vielä Stellan kanssa saunomaan. Kotona tein ruokaa ja suunniteltiin Saran kanssa ääniviesteitse meidän podcastia, huomenna mennään taas äänittämään, ihanaa! Tästä meidän podista on kyllä tullut ihan suosikkijuttu mulle, ja meille molemmille. Tykätään niin paljon tehdä sitä. Onneksi laitettiin sillon syksyllä Papupata pystyyn.

Nyt pitää alkaa pikku hiljaa laittamaan konetta kiinni ja hipsiä sänkyä kohti. Mulla on huomenna vuoden eka koulupäivä! Onhan tässä jo muutama viikko levätty laakereilla, tekee oikeesti tosi hyvää saada nyt vähän rytmejä kiinni. Tai ainakin yrittää….

Mutta nyt, hyvää yötä!!!

 

<3 Johanna

 

 

Kuvat: Anni Korhonen  / @annnye

4 thoughts on “Monday bloody Monday”

  1. Voi että näitä sun juttuja on ihana lukea, tykkään sun tyylistä kirjoittaa! Jatka samaan malliin äläkä ahdistu liikaa! 🙂

    1. Kiitos 🙂 T-paita on kirpparilta ja vihreä neule on muistaakseni Lindexin (tai kappahlin?!)

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *