pus pus pus pus

Moikka!

 

Viime kerralla kun kirjoittelin tänne sokeroinnista, nappasi iltalehdet siitä hassun hauskat klikkiotsikot. Rupes ketuttamaan ja hetkellisesti mutisin partaani että eihän tänne voi enää mitään henkilökohtaista kirjottaa ja tämä leikki saa nyt loppua tähän. Nooh, hetkinen on tätäkin asiaa sulateltu ja elämä tuntunut taas niin kovin mukavalta että silloin tekee mieli kirjoitella tänne bloginkin puolelle. Tykkään liikkuvasta kuvasta enemmän ja snäppi/instastoorien tekeminen on mulle luontevampaa (ja nopeampaa) kuin kirjoittelu tänne, oon kuitenkin vähän alkanut kaivata sitäkin. Joten tässä tulee!

PUS PUS PUS. Siitä se elämä tuntuu taas pitkälti koostuvan ja hyvä niin,on tosi onnellinen olo kun saa taas pussailla.
Poikaystäväni siis yllätti mut tulemalla melkein viikon etuajassa kotiin ja siitä asti on menty enemmän tai vähemmän liikkeessä koko ajan. Yksi viikko meni ilman youtubevideoitakin kun olin niin tohkeissani enkä oikeen saanut mitään tehtyä kun halusi vaan kaiken ajan viettää toisen kanssa, olinhan mä häntä ihan hirmuisesti kaivannutkin.

Kummaa kyllä, meidän ns arki lähti heti pyörimään ihan normaaliin tahtiin. Ei kerennyt kokonaista päivääkään olla sitä sellaista jännityksen sekaista hohtoa kun nyt jälleen ollaan yhdessä, päin vastoin. Tuntui että kaikki oli tasan samalla tavalla kuin puoli vuotta sitten, hyvä juttu toisaalta. Mä vähän sisimmässäni jännitin että tuleeko meille jotenkin outoa fiilistä kun ollaan täällä kotona taas molemmat. Ei todellakaan, muahan harmitti se että Immu saapui ihan sekalaiseen kotiin keskellä yötä mutta empähän voinut tietää. Hiukset ja hampaat oli onneksi pestynä kun ekan kerran nähtiin moneen kuukauteen <3

Kaikki sujuu kivasti, samat hönöt jutut ja ärsyttävät piirteet meillä molemmilla on edelleen. Herään edelleen herkästi poikaystäväni kuorsaukseen ja minä säikähtelen kaikkea rapinaa ja normaaleja ovien avaamisia. Tiedättekö kun on monta kuukautta tottunut siihen ettei avain käy lukkoon kenelläkään paitsi itsellä… Siinä viimeksi just eilen kun pesin meikkejä illalla myöhään sain slaagin kun ovi kävi vaikka tasan tarkkaan tiesin että ei sieltä nyt kukaan muu olekaan kotiin tulossa… Huhhuh.
On kyllä super ihanaa että ollaan taas molemmat täällä kotona. Sängyssä on vähemmän tilaa mutta saapahan nukkua toisen vieressä ja aamulla heti ensimmäisenä kertoa unista ja pussailla.
Tuntuu etten enää edes muista millaista arki oli yksinään. No okei, muistanhan mä…Oli siinä kyllä hyviäkin puolia…. 😉

Jos et oo käynyt vielä tsekkaamassa mun uusinta Youtube- videota niin käy tsekkaamassa se tästä 
Aiheena siis KAUKOSUHDE, odotukset versus todellisuus 😉

 

 

Kivaa alkavaa viikonloppua <3

 

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *