Sisarusrakkaudesta

Moi<3

Oon huomannut monta kertaa viime aikoina hieraisevani silmiä kun luulen että nään Pauliinan jossain. Sen kaksoisolentoja (tai vähän samannäköisiä…) tyyppejä on tullut viime aikoina sikana vastaan. Pauliina on siis mun keskimmäinen sisko joka opiskelee Argentiinassa, Paude oli siellä tosiaan lukiovaihdossa ja kovasti väitti että palaa sinne opiskelemaan. Niinhän ne kaikki vaihtarit sanoo, me muut alkuun ajateltiin. Mut jumaliste hän piti sanansa ja suoritti lukion normaalia nopeammin loppuun että pääsis lähtemään. Mulla on ollut viime aikoina kova ikävä tätä keskimmäistä. Ollaan kaikki siskot nyt omillamme, asutaan kaikki nykyään siis poissa äidin helmoista. Se tuntuu tosi hassulta. Vastahan noi kaks oli sellasia pieniä monopolissa-iisisti-höynäytettäviä taaperoita.

Viime sunnuntaina oltiin Even (mun nuorin sisko) kanssa äidin luona syömässä ja käytiin illalla vielä tekemässä pikku porrastreeni Keravan keinukalliolla.  Juteltiin ruokapöydässä meidän kaikkien tulevaisuudesta, nuorin vielä vähän pohtii mihin sitä lukion jälkeen hakee ja keskimmäisen mahtavia suorituksia vieraalla kielellä.

Havahduin muutaman kerran sen sunnuntaisen keskustelun aikana siihen että kelailin vaan mielessäni kuinka upeita mimmejä mun siskot ja äiti on. Ollaan nuorudessa kinasteltu ja välillä tapeltukin ihan kunnolla (ketkäpä ei) mutta on kyllä kivaa tälleen aikuisena että ollaan näinkin hyvissä väleissä. Tietysti keskimmäisen päätös palata vaihtarimaahansa opiskelemaan yliopistoon tuntui aluksi vaikealta. Mietin monta kertaa ääneenkin hänelle, et ootko nyt ihan varma? Hän kuitenkin oli ja kaikki mennyt tähän asti tosi ihanasti. Lämmittää isosiskon sydäntä ihan hulluna kuulla kuinka tentit sujuneet (ja hei haloo, espanjaksi! Que pasa!?) kivasti ja hyviä arvosanoja on tippunut.

Kun sanotaan että esikoinen voi luoda paineet nuoremmille sisaruksille, on meillä se mennyt aika täydellisesti toistepäin. Mä oon meidän sisaruspoppoosta se joka katsoo nuorempiaan ylöspäin ja syystä. Voi voi <3 Ihanat vaikka välillä maailman ärsyttävimmät sisarukset, ne on kyllä aika hitonmoinen rikkaus. On aivan ihanaa että omien biologisten siskojeni lisäksi voin kutsua monta ystävääni siskokseni. Tiedättekö kun tarpeeksi kauan on samojen naisten kanssa hengannut, tuntuu että ne on kuin osa sua ja osa sitä sun itse koottua perhettä. Ne sellaiset siskot varmasti tietävät sellaisia olevansa, sekin on aika mieletön rikkaus. Oon nyt taas niin täynnä tunteita ja rakkautta kevään tullen. Mutta välillä myös stressiä. Välillä ihan hitostikin stressiä. Mutta keskitytään nyt tää ilta positiivisiin juttuihin!


Kivaa helatorstai-iltaa <3

/ Johanna

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *