Täydellinen päivä

Moikka, iso osa sydämestäni on lähtenyt jälleen ulkomaille.
Tällä kertaa rakas ystäväni lähti vaihto-opiskelemaan puoleksi vuodeksi toiselle puolelle palloa ja ikävä on jo nyt. Yökyläillään Jassun kanssa usein joten päätettiin toteuttaa ultiimaattinen “vika yökylä” hetkeen ja haluttiin järkätä sen ympärille the täydellinen päivä. Jokainen ansaitse kerran vuodessa täydellisen luksuspäivän, eikö?

Me aloitettiin päivä molempien lemppari kahvilassa Kuumassa. Aurinko paistoi ja mä laitoin mun Minna Parikat kolmatta kertaa ikinä jalkaan. Oli sentään juhlapäivä. Erittäin juhlava keskiviikko olikin, mutta nyt lisää siitä päivästä! Syötiin todella runsaat aamiaiset instagramystävällisine avokadoleipineen Kuumassa ja jatkettiin siitä pikkuiselle kulttuurikierrokselle Helsingin kaupunginmuseoon. Siellä oli Helsinki Clubbing- niminen näyttely jossa esiteltiin vuosikymmenten eri yökerhomeininkejä ja klubbailun historiaa Suomessa. Se oli tosi mielenkiintoinen vaikkakin suht’ pieni näyttely, käykää ihmeessä tsekkaamassa jos bailauksen historiikki kiinnostelee!

Meidän piti alunperin mennä katsomaan sitä Barbie- näyttelyä mutta se oli valitettavasti juuri muutama päivä sitten loppunut ja nuket oli pakattu pois vitriineistä. Kulttuurikiertelyn jälkeen otettiin prosecot Stockan roof topilla ja kellon lähestyessä kolmea päästiin The Kohteeseen, eli St.George- hotelliin. Äkkiä kylpytakit niskaan ja pienten ilopompahdusten kautta spa osastolle pulikoimaan ja saunomaan. Saatiin olla lähes kahdestaan siellä, kukaan ei tullut kuuntelemaan saunoihin meidän löpinöitä, luojan kiitos.


Kylpemisen jälkeen laittauduttiin rauhassa huoneessa ja nälkä alkoi kasvaa lähes sietämättömäksi. Kolmas ystävä liittyi seuraan kun lähdettiin hotellilta kohti Shelteriä. Jassun poikaystävä on kokkina siellä ja saatiin aivan suussasulavan ihania ylläreitä keittiöstä. Harvemmin sitä kokit ja omistajat tämän tämän käy pöydässä jutustelemassa, saatiin siis todellakin ihan luksuspalvelua. Shelterin yksi omistajista Teemu oli itseasiassa mun kokkiparina Kokkisodassa joka kuvattiin muutama viikko sitten, se tulee sitten syksymmällä ulos 😉

Istuttiin iltaa pitkään ja nautittiin hartaasti niin ruuista kuin juomistakin, saatiin yhden jälkkärin sijasta kolme ja muutama muu extratervehdys keittiöstä joten takaisin käppäily hotellille oli aikamoista pyörimistä. Iltamme loppui mitä söpöimmällä tavalla, isossa hotellin sängyssä, valkoisissa lakanoissa vierekkäin Sinkkareita katsellen, sitä sarjaa katottiin teineinä aina kun yökyläiltiin.
Mä jouduin heräämään aamulla jo kuuden jälkeen töihin, väsytti ihan maan perkeleesti mutta samalla oli aika surullinen fiilis. Vaikka sain ihanan take away aamiaisen mukaan, oli niin haikea fiilis kuiskata toiselle vikat heipat hetkeen. “Nähdään tammikuussa!” -tuntui niin kaukaiselta. Onneksi on facetimet ja muut härvelit. Pianhan me taas yökyläillään Sinkkareita katsellen <3

 

Kivaa keskiviikkoa:)

<3: Johanna

6 thoughts on “Täydellinen päivä”

  1. Anteeks mut pakko kysyy et mikä on Sinkkarit, en oo koskaan kuullutkaan 😀

  2. Moikka!

    Tää on kunnon epätoivo-kommentti, en oo varmaan ikinä kommentoinu mihinkään blogiin, mutta nyt tulin ihan puhtaasti hakemaan sympatiaa ja toivoa elämään.. 😀

    Eli tilanne on siis se, että poikaystäväni lähti 5kk:ksi vaihtoon ja minä jäin rannalle ruikuttamaan (Suomeen). Hän on siellä nyt ollut viikon ja olen aivan rikki, välillä on ihan ok-hetkiä, mutta sitten taas itku nousee kurkkuun. Varasin eilen lennot itselleni marraskuun loppuun moikkaamaan poikaystävää ja tuntuu, että tuohonkin on aikaa ihan liikaa ja siitä sitten vielä tammikuun loppuun, kun hän tulee lopullisesti takaisin Suomeen.. Eniten on yllättänyt, miten rankkaa on se, että poikaystävä on nyt totta kai ihan kiinni uudessa arjessa ja kaikissa uusissa tuttavuuksissa siellä Aasiassa, eikä tietenkään minä tai Suomi ole ensimmäisenä mielessä – kun taas meikäläisellä poikaystävä on about koko ajan mielessä. Onko mitään vinkkejä helpottamaan tätä tuskaa? Jooo, kavereita nään ja yritän pitää itseäni kiireisenä, mutta illat varsinkin on pahimpia. Jotenkin pelkään, että poikaystävä unohtaa mut, kun hänestä ei kuulu samalla tavalla kuin ennen ja siellä on kaikkea uutta ja hienoa. Jotenkin toivoisin, että hänelläkin tulisi kamala ikävä ja voitaisi yhdessä itkeä ikävää, ettei itellä olis näin luuseriolo..
    Kiitos jo etukäteen tsempeistä ja vinkeistä, ja ihanan aidosta blogista! :’)

    1. Voi vitsi, ymmärrän sua paremmin kuin hyvin. Aika tässä varmasti parhaiten auttaa, mäkin opin pikku hiljaa nauttimaan siitä omasta ajasta vaikka alkuun illat tuntuikin ikäviltä ja tylsiltä kun ei ollut ketään kenen kanssa jutella. Mulla loppupeleissä illoista tuli sellasta ihanaa omaa aikaa kun siivoilin ja laittelin pyykkejä yms musan/podcastien soidessa <3

  3. Heiii! Katoin sun meikkivideon YouTubesta ja haluisin tietää mikä sävy sulla on tosta Zuiin poskipunasta? 🙂

    1. Moikka! En oo nyt satavarma mutta se on tollanen aika pinkki, luulen että se on toi Cari sävyinen 🙂

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *