Wadap Sinuhe?

Meillä on usein aamulla tapana jutella yön tapahtumista, eikä ainoastaan silloin jos ollaan oltu baarissa tai toinen jossain muualla juhlimassa. Aika usein joudutaan keskustelemaan arkiaamuisinkin yöllisistä seikkailuista. Viimeisimpänä mysteerinä on miten Sinuhe egyptiläinen, tuo paksu kovakantinen klassikkoteos on joutunut sänkyyn väliimme. Luojan kiitos meillä on se kirja jo kotona, olisi ollut asteen sekopäisempää herätä täysin vieraan kirjan vierestä.
Sen kansien suhteellisen terävät kulmat painelivatkin muutaman kerran ikävästi selkää yöllä jonka seuraksena lempeän jämäkästi siirsin poikaystäväni “kyynerpäätä” joka minua tökki. Miten ihmeessä se olisi hänen kyynerpää voinut edes olla…?

Aamuyöllä (tai en tiedä millon, aamua se varmasti oli kun puoli kolmelta mentiin muutenkin nukkumaan koska Totuus Harry Quebertin tapauksesta valvotti taas) kuitenkin molemmat oli hereillä jossain vaiheessa ja tajuttiin että kirjahan se siinä! Mä olin täysin vakuuttunut että se oli vain “tippunut” tuosta kirjahyllynäkin toimivasta sängynpäädystämme. Sehän ei olisi voinut olla mitenkään totta, ellei sitten asuntomme haamu olisi pahanteossa. Niin järkkyjä tai karmivia haamukokemuksiahan meillä ei oikeesti ole että tätä kehdattaisiin haamun piikkiin pistää.

Sängynpäädyn kirjahyllyn reunat on kuitenkin sen verran korkeat että ei sieltä mitään ole voinut todellakaan tippua. Kumpi meistä on kirjan unissaan sänkyyn nostanut, se on edelleen mysteeri. Kirja on vielä suhteellisen painava, jotenkin luulisi että sellaisen unissaan nostaessa heräisi, mutta ei. Olin myös tämän puolen minuutin yöllisen arvuuttelun jälkeen laskenut sen maahan ja ajatellut että parempi sen olla tuossa kohtaa sängyn vieressä mihin aina laitan jalkani ensimmäisenä.

Tuhahdin vielä että tämmöisten outouksien takia en todellakaan uskalla ladata mitään yölliset äänenne -appia joka tallentaisi kuorsauksen tms unissapuhumisen äänet. Siinä vaiheessa kun edellämainittujen lisäksi alkaa kuulumaan askelia, käärme -tai haltijakieltä tai jotain creepyä huohotusta, I’M OUTTA HERE!!! Oon sairaan säikky ja pelkäsin True Detective -ykköskauden jälkeen Yellowkingiä monta viikkoa ja näinkin hänestä painajaisia. Hyi saakeli, nytkin puistattaa vaikka on aamupäivä.

No mutta, sellainen villi perjantaiyö tällä kertaa.

Tykkäättekö te ylipäätään lukea unijuttuja? Mä haluisin kirjoittaa tänne toisenkin postauksen unihommista ja erityisesti noista ihmeellisistä tapahtumistan mitä yllättävän usein käy.
Mua kiinnostaa unet tosi paljon ja muistan melkein joka yö minkälaista unta oon nähnyt ja analysoin sitä usein aamupalan tai duunimatkankin ajan, ne vaan jää joskus pyörimään mieleen hirmu pitkäksikin aikaa.

Nyt alan keittelemään kahvia ja valmistautumaan päivän agendaan, eli helvetinmoiseen KUITTISHOW’hun, JEEE!!!!

 

Kivaa perjantaita <3

/ Johanna

 

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *