Yölliset kuvitteelliset itkut


Moiksu<3

Vitsi millanen viime yö mulla oli, kaikki tämä kuumuus itsessään jo hankaloittaa yöllistä lepohetkeä mutta sitten vielä painajaiset siihen päälle. Mä oon aina nähnyt tosi paljon unia ja muistan ne yleensä tosi hyvin vielä pitkin päivää. Se hetki kun herään on unien kannalta kirkkain hetki, monesti kirjoitankin avainsanoja puhelimen muistiin ja saatan jatkaa vielä unia. Mä siis pidän epäsäännöllisen säännöllistä epävirallista unipäiväkirjaa. Kirjaan sinne yleensä ketä henkilöitä unessa on seikkaillut, millainen miljöö tai ilmapiiri.
Niitä kun selailee joskus voi mielessään palata niihin uniin ja muistella niitä kuin katsomaansa elokuvaa.

Viimeyönä kuitenkin näin ensimmäistä kertaa unta missä poikaystäväni kuoli. Hänen sielunsa (tai mikä nyt onkaan, sellainen heleä hologrammi -tyylinen ratkaisu) leijui kuitenkin lähes loppuun asti unessa mukana ja oli läsnä myös leffateatterissa missä katsottiin jostain Star wars -henkistä leffaa 3d-lasit päässä.
Kuolinsyytä en muista mutta voi luoja miten vahvoilta ne surun tunteet tuntui siinä unessa. Niissä unen “kohtauksissa” muistan kuinka mulla kyyneleet valui ja itkin kavereille kahvilan ikkunapöydän ääressä kuinka mä en enää koskaan pysty rakastamaan ketään. Aamulla sitten kun heräsin niin oli pakko ottaa toinen heti kainaloon (kaikesta kuumuudesta huolimatta) ja kertoa että onneksi sä olet elossa. Hän saattoi ehkä vähän kummastella ennen kun pääsin kertomaan mun sydäntäriipivän traagisesta unesta.

Voi olla että alitajunta taas nosti pelkojani pintaan, nimittäin eilisiltana kun istuin poikaystäväni moottoripyörän kyydissä, pelkäsin taas aika lailla. En vauhtia, tai toisen taidottomuutta vaan sitä että jos joku kerta vika onkin jossain toisessa. Auto onneksi suojaa kolarissakin ja turvavyöt- ja tyynyt jeesivät kivasti. Prätkän kanssa sulla ei ole muuta kuin kypärä ja mahdollisesti ajotakin panssari vähän suojaamassa. Ajatus kolarista jäi varmaan mun mieleen lillumaan ja tuli sitten uniin. Eihän näistä voi tietää. Oli kuitenkin ihana herätä ja huokaista syvään. Onneksi ollaan elossa oikeessa elämässä.
Kuvat ei oikeastaan liity mitenkään muuten tähän paitsi että tässä mun eteerisessä cocktail hour kuvassa näkyy taustalla prätkä. Hieno yhteys, eikö!

 

Kivaa perjantaita <3

 

Ja hei, jos et oo vielä nähnyt mun uusinta vlogia niin käy tsekkaa tiksifestarivlogi tästä!

1 thought on “Yölliset kuvitteelliset itkut”

  1. En seuraa sua instanssa niin en voinut kommentoida stooriin (?), mutta siitä sun ukulele videosta. Se audio on erillinen raita joka menee siellä. Eti se raita ja vedä siihen videolle. Tarkemmat vinkit varmaan wikihowsta tms. Tsemppiä videon kaa!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *